Mikkelinpäivä

Mikkelinpäivämme oli varsin touhukas. Aloitimme kymmeneltä aamulla perhemessussa lähikirkossa. Keskimmäinen esiintyi siellä kerhoryhmänsä kanssa. Jouduimme istumaan aika kauas ja minulla oli tietenkin kova huoli miten pieni pärjää. Olihan tämä ihan ensimmäinen kerhon kanssa ollut tapahtuma. Kyllähän se taisikin aika lailla jännittää, mutta reippaasti kerholainen kuitenkin lauloi. Ja minä tietysti kuvasin kyyneleet silmissä minkä pystyin.



Kirkolla oli sitten järjestettynä monenlaista touhua. Oli keittolounasta, makkaraa, lettujen paistoa, kirpputoria, basaaria ja enkelihuone.

Parasta esikoisen mielestä oli ehdottomasti moottoripyörä ajelu. Harvoin näkee meidän hiukan pidättyväistä pikkumiestä niin vilpittömän innostuneena hihkumassa :" Tää oli tän päivän ihan paras juttu!"















Keskimmäinen pääsi kokeilemaan ratsastusta Karkki-ponilla. Ihan kivasti se meni, vaikka ensin poika oli niin jäykkänä, että polvet olivat melkein suussa. Minä kävelin koko ajan vierellä varmistamassa, että pysytään kyydissä.









Kuopus oli muuten vain innostunut tapahtumasta. Uudessa haalarissa oli mukavan lämmintä katsella touhua, vaika lettuja ei saanutkaan!! Mies- kultani totesi nimittäin jälkikäteen, että parasta oli letut!!

Oli tosi kiva lasten kanssa touhuta ja katsella. Keskimmäinen oli aivan ehdottoman innostunut enkelihuoneesta. Vaikka pettymys taisi olla aikamoinen kun ei siellä ollutkaan elävää enkeliä. Enkeleistä on muutenkin nyt tullut iso juttu. Eräänä päivänä kerhosta tullessa juteltiin kovasti enkeleistä. Pieni naurahti, että ajattele niitä suojelusenkeleitä, eihän ne mitenkään voi kahta suojella yhtä aikaa!







Kirkon jälkeen ohjelmassa olivat vielä kolmet synttärit ja spudarireissu. Hyvin jaksettiin, olihan kaikki ihania juhlia. Suloinen kummityttömme täytti jo kolme vuotta. Hänestä on tullut oikea pikkuäiti. On se vaan niin jännää, miten tytöt on ihan luonnostaan niin innoissaan kotileikeistä. On meidän pojatkin kotia leikkineet, mutta kyllä se menee pojilla ihan eri sfääreissä.