Oikeaa elämää

Tiedättekö, minä olen välillä NIIN turhautunut blogien ihanan täydellisiin kuviin lapsista ja vaatteista ja kodeista. Oikeestihan ne tietenkin on inspiroivia ja kauniita, noin niin kuin esteettisessä mielessä. Mutta kuinka monessa lapsiperheessä on oikeesti aina (tai edes joskus) siistiä ja harmonista? Kynttilät palamassa ja kukat maljakoissa? Meillä ei ainakaan ole.
Me vanhemmat olemme niin kovia luomaan itsellemme paineita. Milloin siististä kodista. Milloin oikeanlaisesta ruokavaliosta. Milloin kuluttamisesta, kierrättämisestä, säästämisestä ja kasvatuksesta.

Sitten vertaillaan - tuo naapurin Marjatta se osaa pitää elämänsä (ja lapsensa) järjestyksessä. Sillä on aina luomuruokaa kauniissa astioissa ja oikein katettuna. Se ei koskaan hermostu vaikka sen lapset kaataa täysinäisen maitolasin juuri pestylle lattialle. Marjatan lapsilla ei koskaan ole rikkinäisiä vaatteita tai niistämätöntä nenää. Päinvastoin. Marjatan lapsilla vaatteet ovat sävysävyyn uusimmasta trendimallistosta. Marjatan puutarha kukoistaa, eikä siellä näy työkaluja lojumassa ympäriinsä. Marjatan lapset eivät kinastele, tappele, eivätkä puhu rumia. Marjatan lapset ovat kyllä hauskoja, mutta sievällä ja hyväkäytöksisellä tavalla.
Se naapurin Marjatta kyllä osaa ja pystyy. Mikähän minussa tai meissä on sitten vikana, kun mme pysty samaan. Taidamme olla aika laiskoja, hiukan välinpitämättömiä, lepsuja kasvattajia ja ennen kaikkea huonoja siivoajia ja järjestyksen pitäjiä.

Meille tuli oikeasti pari viikkoa sitten esikoisen koulukaveri käymään. Eteisessä oli kasa keskimmäisen juuri riisumia vaatteita. Kirjastossa kuopuksen lelut oli siroteltu ympäriinsä. Olohuoneen sohvalla oli kasa vaatteita odottamassa lajittelua. Tiskikone oli täynnä puhtaita astioita, likaiset odottivat tiskipöydällä vuoroaan. Kuulin toisesta huoneesta kun poika kysyi esikoiseltani: " Miks teillä on näin sekasta?" harmikseni en kuullut esikoiseni vastausta.

Vaikka kuinka yritin ajatella, että eihän se lapsi mitään pahaa tarkoittanut. En silti voinut välttyä ajattelemasta, että sen lapsen kotona ei varmasti ikinä näyttänyt tältä.

Lukekaapa teos Väsynyt äiti. Siellä valaistaan osuvasti mikä äitejä väsyttää. Yksi tekijä muiden joukossa on se, että asetamme itsellemme ulkoisia paineita. Siitä millaista elämämme pitäisi olla ja miltä sen pitäisi näyttää. Miten elämämme pitäisi olla kuin 40-luvun kotilieden kansikuvasta- armas äiti melkein sädekehä päänsä päällä hoitaa kodin, karjan ja tenavat. - jos näin ei olekaan niin sitä ei haluta kenenkään näkevän.

Haastan kaikki blogini lukijat ottamaan yhteen postaukseen vain sellaisia kuvia, joita ei mitenkään meikata tai käsitellä. Yhtään tavaraa ei saa siirtää, lapsen naamaa ei saa pyyhkiä tai vaatteita suoristella kuvia ottaessa. Tarkoitus olisi kuvata oikeaa aitoa arkea. Kuvien ei tarvitse olla inhorealistisia (eli siis likaista vessanpönttöä ei tarvitse välttämättä esitellä..). Oikeastaan olisi parasta jos kuvat olisivat kauniita ja niissä olisi hiukan arjen kaaosta mukana.

Huomenna minäkin kuvaan niin. Ja sittenpä saatte nähdä :)