kotiäidin vapaapäivä

Sain vapaapäivän. Oi sitä iloa!

Lähdin Helsinkiin villinä ja vapaana. Kotioven sulkeuduttua takanani jätin sinne vastuun kodista ja lapsista. Innosta villinä kipitin kohti rautatieasemaa ja Helsingin junaa. Junassa nuokuin unen rajamailla ja piiitkästä aikaa luin Metron. Olin miettinyt etukäteen paikkoja joissa haluaisin käydä, mutta jo junassa päätin, että tämä olisi nyt päivä jolloin minulla ei olisi kiire minnekään. Helsinkiin saavuttuamme suuntasin aseman kahvila Elieliin tuhdille aamupalalle. En ollut koskaan käynyt Elielissä, vaikka olen siitä ohi kulkenut lukemattomia kertoja. Kahvilafriikkinä tämä tilanne oli korjattava. Aamiainen ei ollut parhaasta päästä. Olin paikalla puoli kymmenen aikaan ja aamiainen oli olut tarjolla jo aikaisesta aamusta. Munahyydyke oli hiukan kuivahtanutta ja pekonit menettäneet aikaa sitten rapeutensa. Eipä tuo silti paljoa haitannut, sillä minä sain istua kaikessa rauhassa upeassa hallimaisessa ravintolassa, lueskella iltasanomia ja katsella Eero Järnefeltin Koli-maisemaa.

Kello läheni kymmentä ja matkani jatkui Ateneumin Carl Larsson näyttelyyn. Vietin Ateneumissa kuljeskellen ja Larssonin töihin tutustuen useamman tunnin. Rakastan tuota Larssonin tyyliä kuvata arkea sellaisena kuin se on. Leluja ja tavaroita on pitkin poikin, vaatteet on rypyssä ja rutussa mutta lasten kasvoilta paistaa ilo. Carl ja Karin Larssonilla oli kahdeksan lasta, joista kaksi kuoli lapsena. Elämä oli varmasti välillä kaikea muuta kuin hymyä ja onnea. Sitähän oikea elämä on. Näyttelyssä ei tullut kuitenkaan sellaista oloa, että siellä olisi esitelty jotain kiiltokuvaa eri puolilta. Elämän rosoisuus paljastui viimeistään selaillessa Larssonin omaelämäkertaa. Tuossa kirjassa hän muun muassa kertoi että hänen lapsensa kastettiin verrattain myöhään, sillä hän ei voinut uskoa kirkon sen hetkiseen kantaan siitä, että kastamattomat vauvat eivät olisi yhtä autuaita kuin kastetut.

Näyttelyssä minua puhutteli myös tuo Lilla hyttnäsin, Larssonien taiteilijakodin, sisustuksen tunnelma. Larssonien sisustus oli Arts&Crafts henkinen taiteellinen ja värikäs kokonaisuus. Muös tämä puoli tuli hienosti esiin Ateneumiin rakennetussa Kotona- tilateoksessa ja esillä olleissa Karinin suunnittelemissa huonekaluissa. Ruotsin kansallismuseon fresko, jossa Kustaa Vaasa ratsastaa Tukholmaan vaikuttaa upealta. Erityisesti minua viehätti tuo hevosen ja kuninkaan siluetti. Sitä täytynee mennä katsomaan joskus ihan paikan päälle.


Ateneumin kierroksen jälkeen kävin Noanoassa hipelöimässä ihania vaateita ja imemässä itseeni kevään raikkaista väreistä huokuvaa voimaa. Tällä kertaa en sortunut ostamaan mitään vaikka mojovat alennukset olikin lätkäisty jo talvivaatteisiin. Noanoan vieressä oli ihanainen, perinteitä huokuva Kanniston leipomo, josta ostin pari rapeaa ja huumavan tuoksuista leipää kotiin tuomiseksi. Itselleni ostin herkullisen pehmeän Kristallipullan hiukopalaksi. Pullan voimalla nautin kaupungin huumaavan vilkkaasta sykkeestä ja arkkitehtuurin kauneudesta. Pyrin aina Helsingissä käydessäni piipahtamaan Senaatintorilla. En pettynyt tälläkään kertaa. Tuomiokirkko hehkui valkoisena, pilvien välistä paistavan auringon kultaamana.

Jotkut pitävät Helsinkiä isona ja kankeana. Minusta se on hassua, sillä oma kokemukseni on, että Helsingissä saa olla juuri sellainen kuin on. Harvoin tuntee itseään ali- tai ylipukeutuneeksi. Olipa sonnustautunut sitten vaelluskenkiin ja kauhtuneeseen villapaitaan tai täydellisesti istuvaan kotelomekkoon voi uskoa sulautuvansa kaupunkimaisemaan. Olen joskus miettinyt mistä tämä johtuu ja tullut siihen tulokseen, että tämä johtuu erosta kaupunkilaisen ja maalaisen välillä. "Kaupunkilainen" elää arkeaan keskellä kaupunkia. "Maalainen" taas tulee kaupunkiin vain erikoistapauksissa ja silloin tietenkin tulee eri tavalla mietittyä mitä päällensä tähän erikoistilanteeseen laittaa ja mitä mukaansa tarvitsee.

Senaatintorilta matkani jatkui Kluuvin kauppahallin kautta Stockmannille katsastamaan Stockmannin 150-vuotis juhlanäyttelyä. Kauppahalli oli mielenkiintoinen tuttavuus pienine jauhomyllyineen ja tinkimaitotonkkineen. Olisin varmasti ostanut Armaan maitopullon mukaani jos olisin ollut heti matkalla kotiinpäin. Stockmannilla oli Argos-halliin rakennettu upea historianäyttely. Elämyksen täydensi pieni nostalgia- ja juhlaosasto, jossa myyjättäret olivat pukeutuneet 50-luvun asuihin ja pienestä kahvilasta sai ostaa retrotuotteita voileipäkakusta juhlaleivoksiin. Pieniä lasisia Coca-cola pullojakin oli tarjolla kuuden kappaleen pakkauksissa. Argos-halli oli tällä kertaa ihana elämys.


Yllä olevat kuvat stockmann.com
Sain ystävänpäivän kunniaksi lounasseuraa rakkaasta ystävästäni ja siinä tulikin mukavasti vaihdettua kuulumisia, niin suruja kuin ilojakin. Iltapäivän hämärtyessä tuntui ihan mukavalta suunnata kohti kotia ja omaa poikaporukkaa.

Vapaapäivä oli tehnyt tehtävänsä.