Meidän perheen juhlakausi on tammi-maaliskuussa, jolloin perheessämme juhlitaan neljiä syntymäpäiviä. Runsaan seitsemän viikon sisällä juhlitaan siis minun ja kaikkien lasten juhlia. Nyt on siis tämän vuodet juhlat juhlittu ja minä olen enemmän kuin helpottunut. Huh.
Keskimmäisen juhlia vietettiin viimeisenä. Ja odotettiin eniten. Nyt kun juhlat ovat sitten ohi, on pieni mies kovasti kysellyt, että koskas sitten taas ja koska se joulu onkaan?
Tässä pari kuvaa kynttilän puhalluksista kahtena peräkkäisenä päivänä.
Kuopuksen ensimmäisiä syntymäpäiviä vietimme tammikuun puolenvälin jälkeen. Lahjakengät ovat olleet erityisen rakkaat. Niitä täytyi heti kovasti halailla. Muut lahjat on jo kaikonnut päästäni. Täytyisi katsastaa kuvat niin muistuisi mieleen..
Tässä muutama synttärikuva jo vuosi sitten Pörhöksi nimetystä kuopuksesta.
Esikoisella oli vauhdikkaat kaverisynttärit. Ensi vuonna ei muuten tulekaan niin montaa lasta juhlimaan. Meno oli nimittäin aika mahdotonta. Kavereita oli koulusta, naapurustosta ja muuten kaveripiiristämme. Porukka ei ollut ns. ryhmäytynyt ja jouduimme kukkopoikien shown keskelle!! Tai sitten viedäänensi vuonna juhlavieraat mäkeen ja tarjotaan siellä laskiaispullat ja kaakaot ja se on siinä. Tosin sitten joku varmaan laskee puuta päin ja saa aivotärähdyksen. No, onneksi näitä pohditaan taas vasta vuoden kuluttua.
Omat juhlani jäivät taasen kerran pitämättä. Olen syntynyt harmillisesti päivänä, jota on hieman harvemmin kuin muita päiviä ;) Kaksilla edellisillä oikeilla synttäreilläni olen ollut joko viimeisilläni raskaana tai aivan vastasyntyneen äiti. Tällä kertaa olinkin suunnitellut kaikkea pientä kivaa päivääni juhlistamaan (kuten brunssi ystävien kesken ja matka kotikaupunkiini vanhempiani ja ystäviäni tapaamaan). Kävi kuitenkin niin, että saimmekin vieraaksemme sitkeääkin sitkeämmän ja ikävän influenssan. Voitte vain kuvitella kuinka minua harmitti!!
Onneksi sain sentään kunnon kakun ja kaunista laulua aamusella!!
Meillä oli ensin ollut kaupungissa jylläävä tavallinen flunssa jossa oli nuhaa, yskää ja äänen käheytymistä. Juuri kun ajattelin, että nyt tämä inhotus alkaa mennä ohi, saapui mieheni kirjaimellisesti täristen töistä kotiin. Siinä sitten seuraava viikko meni niin, että kaikki vuorotellen kuumeilivat ja lopulta niistivät ja aivastelivat ja yskivät ja yskivät ja yskivät. Nyt on tilanne vähitellen normalisoitunut. Sen kyllä huomasi, että on olo kyllä aika onneton, kun pitäisi kolme villikkoa hoitaa ja on itse aivan uupunut. Yhtenä päivänä meillä kävikin kodinhoitaja apuna. Luojan Kiitos. Mistä ihmeestä se johtuu, että lapset ovat sairaina ollessaankin melkein yhtä villejä kuin tavallisestikin. Itse taas on näin vanhemmiten aina vaan voimattomampi sairaana..
Keskimmäinen on ollut ehkä kaikkien pahiten kipeänä. Kuume jatkui pitkään ja pieni mies on taas nukkunut melkein joka päivä päiväunet. Kalpeakin hän on on ollut kovin. Ja kiukkuinen.Huh.
Kuopuksen putket joudutaan laittamaan uusiksi vaikka ovat olleet korvissa vasta puoli vuotta. Flunssan takia putkista vuosi märkää, joka ensin tukki toisen putken ja nyt pullautti sen vielä irtikin. Heti sinne olikin sitten kehittynyt märkäinen tulehdus... Korvalääkärimme ehdottikin, että laitetaan suosiolla uudet putket eikä odotella kuinka monta tulehdusta tulee. Hiukan itse mietin, pitäisikö pyytää vielä toiselta lääkäriltä lausunto vai mennä vaan suosiolla putkitukseen? Mitäs mieltä olette? Putki on irti siis kuopuksen huonommasta korvasta jossa on heikko kuulo.. Olen itse vähän skeptinen, kun on kyseessä yksityinen lääkäri. Mutta ei ne kai ihan rahastaakseen vaan niitä putkia laitatuta?? Se on kuitenkin taas yksi nukutus. Voivoivoi..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti