Kevät keikkuen tulevi!!

Niin sitä jo tässäkin talossa kuviteltiin, että lumikolat ja rattikelkat voisi pakata varastoon. Eipä onnistanut, jälleen saavat kolauslihakset (mitä ja minkä alla ne lienevätkin) kyytiä.


Kevään piristykseksi puhdistimme vanhan Gaggiamme kalkkeutumista ja masiina pihisee puhisemistaan taas kuin vanhoina hyvinä päivinä Viikissä. Tossullinen narsissejakin pääsi ikkunalaudallemme tervehtimään kevätauringon säteitä.

Meillä on tehty keväisiä hankintoja: Esikoiselle löytyi kirpparilta komea, aito Tunturi Poni. Pelkäsimme vähän, että vanhan mallinen hankinta saisi pyyhkeitä ekaluokkalaiselta. Turhaan pelkäsimme, nuorimies lähti heti takki hulmuten koekierrokselle. Takaisin tultuaan hän hehkutti pyörän erinomaista vauhtia!!


Toinen hankintakin liittyy polkupyöriin, bongasimme sen ulkomaisesta nettikaupasta edukkaasti. Ensi kesänä tämä perhe vetää pyöräreissuilla perässään tällaista komistusta!! Tuosta haaveilimme jo viime kesänä, muttemme raaskineet. Nyt vain toivotaan hienoja pyöräilykelejä ensi kesäksi.
.

Olemme poikien kanssa laittaneet lasikuistille kasvamaan rairuohon lisäksi valkoista Mustasilmäsusannaa ja jotain keskimmäisen kaupasta valitsemaa "erikoista kasvia". Osa on jo itänyt ja pukannut esiin keväänvihreät lehtensä. Taimimania alkaa pahasti iskemään ja siemenvimma päästä valloilleen.

Eilistä palmusunnuntaita varten askartelimme iloisia pajunoksia. Päätimme puketutua viime vuoden tapaan pupuiksi. Esikoinen kieltäytyi niin lällystä asusta, mutta oli muuten innoissaan mukana virpomassa. Pojat harjoittelivat kaksi lorua: Sen perinteisen Virvon varvon- lorun sekä karjalaisen mammamme opettaman virvontalorun.

Vitsalla sinut virvoitan,
pois vanhan kuoren kirvoitan.
En siitä suurta palkkaa vaadi,
enkä velkakirjaa laadi.
Jumala sinua siunatkoon!

Mammani on mieletön taiteilija, tämän kevään aikana hän on saanut aikaiseksi tällaisen upean lampun jalan. Lisäksi jokaiselle lapsenlapselle on työn alla oma vellikello.

Lapsuuteni elin kaukana isovanhemmistani, näimme heitä vain muutamia kertoja vuodessa. Vasta nyt aikuisiällä olen saanut olla heidän lähellään myös arkipäivänä. Se on ollut hirveän antoisaa ja rikastuttanut elämäämme monella tavalla. Mammani on karjalaiseen tapaan loistava ruuanlaittaja, kävimme eilen heillä virpomassa ja saimme nauttia yltäkylläisistä pöydän antimista. Kaalilaatikkoa lähti myös mukaamme ja tänään lämmitimme sitä keskimmäisen kanssa lounaaksikin. Nam. Kyllä kelpasi.