Muistanette taannoisen postauksen, jossa perkasimme koko perheen voimin pihaamme. No, sitä perkaushommaa riitti sitten yhdeksi jos toiseksikin päiväksi. Viime lauantaina perkasimme rikkaruohoja epätoivoisesti ennen mieheni tädin hautajaisia. Tiesimme, että seuraavana maanantaina olisi kaivuri tulossa viimeistelemään hommamme. Pihassa oli jo aikamoinen kasa uutta multaa joka oli tarkoitus levittää pihaan.
Maanantai koitti harmaana, muttei onneksi sateisena! Olimme siis tilanneet pihaamme kaksi kuormalavallista nurmikkomultaa. Kaivurikuskin nähdessä multakasamme hänen ilmeensä synkistyi. Hän kysäisi heti, mistä multamme oli tullut. Mieheni vastasi, ettei tarkkaan tiennyt, mutta kaivurikuskimmepa tiesi. Oli kuulemma alkukesästä vielä käyttänyt työmaillaan kyseistä multaa, mutta todennut sen niin huonoksi ettei kannattanut!! Multa oli tullut Infrastarilta ja oli ihan silmämääräisestikin aika savista.. Enpä ollut osannut sitä heti sen saavuttua alkaa tarkastelemaan!!
Arvatkaapa millainen harmitus siitä alkoi. Kauhea vaiva ja isot rahat oli mennyt jo nyt tuohon tulevaan nurmikkoon. Ärsyttää, ettei voi luottaa kehenkään toiseen. Jos haluaa rahoilleen vastinetta, on kaikki tehtävä, mietittävä ja selvitettävä alusta loppuun itse. Kyllähän se on jo itselle selvinnyt, että gurujen aika on ohi, mutta silti. Se parempi Kekkilän multa tuohon pihaamme ei olisi maksanut paljoa enempää. Varsinkin jos tuo multa nyt ilmenee täydeksi sudeksi ja tarvitsee taas lisämultaa!! Sehän selvinnee vasta ensi keväänä. Pah.
Kaivuri kuitenkin mylläsi pihassa, kaivoi ylös kolme kantoa ja siirsi muutaman puskan uusille paikoille. Viimeiseksi se levitti maahan multaa. Ihan pintaan laitoimme vielä ylimääräisen puolikkaan kuorman Kekkilän multaa, jonka tilasimme pikapikaa maanantaina.
Kaivurikuski kehotti meidät samantien viimeistelyhommiin ja ruohoa kylvämään. Sateen tullessa tuo huonompi multa kuulemma menee niin saviseksi ja kovaksi. Kylväminen täytyi siis suorittaa hetimiten. No, tietenkin heti kaivurin hävittyä näköpiiristä alkoi sataa. Minä ryntäsin pihalle ja mieheni lasten kanssa mummolaan. Mummo oli onneksi lupautunut lastenvahdiksi. Sinä sitten sateessa sadetakkeihin sonnustautuneina ja harvat käsissä huidoimme menemään. Viimeiseksi kylvimme nurmikon siemenen ja peittelimme sitä pikkuisen.
Piha näyttää nyt uudessa kuosissa paljon suuremmalta. Hahmottelimme siihen myös tulevien kukkapenkkien ääriviivoja. Kukkapenkki tulee aidan viereen kummallekin puolelle. Siihen olisi tarkoitus laittaa ainakin erilaisia ruusupensaita, pikkujasmike ja syreeni.
Rakensimme puutarhakalusteista hienon barrikaadin portaiden ja pihasaunan välille. Nyt ei pienien tossujen pitäisi ainakaan eksyä tallaamaan juuri kylvettyä nurmikkoa!!
Kukkapenkkeihinhän voisi nyt istuttaa vielä kaiketi vaikka mitä. Vai onkohan nyt jo liian myöhäinen syksy? Ainakin sipuleita voisi laittaa kevääksi, olisi sitten keväällä narsisseja ja krookuksia ja lumililjoja ja mitähän kaikkea sitä keksisi.
Marjapensaiden alle olen ajatellut siirtää nämä ahomansikat, jotka laitoin loppukesästä kasvamaan purkkeihin. Jotakin muutakin peitekasveja ajettelin istuttaa marjapensaiden juureen, mitähän se olisi? Kevätkaihonkukkaa minulla olisi tuolla saunan edessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti