Olen kokeillut jos millaistakin liikuntamuotoa, mutta yksi menee yli kaiken. Se on sellainen juttu jota teen täysin rinnoin ja ilolla. Siihen ei tarvitse itseään motivoida tai pakottaa. Sellainen harastus minulle on ratsastus. Siihen olen ollut koukussa jo kuusivuotiaasta asti. Eikä loppua tunnu näkyvän. Kuulin juuri nuorisotutkimuksesta, jossa pelkän hevosen hoidon todettiin olevan terapeuttista. Kunhan löydän, laitan siitä tännekin jotain tietoa enemmän.
Eilen pääsin tällaisen pojan kyytiin!! (Kuva on täältä, oma kamera unohtui kotiin.) Kivaa oli, vaikkakin hirmu rankkaa. Tiistain jumpasta kipeät lihakset eivät vielä ihan täysin pelittäneet, pohjekin meinasi välillä krampata. Olisi se muutenkin ollut varmasti aika kökköstä näin ekalla kerralla pitkän tauon jälkeen. Nyt on vatsalihakset ja pohkeet kipeinä ja huomenna olo on varmasti vieläkin kankeampi.
Minua jännitti ihan kamalasti. Ei niinkään se itse ratsastaminen, vaan kaikki se oheistoiminta mikä on aina vierasta uudella tallilla. Mutta niin kuin pieni keskimmäisemmekin sanoo suuressa viisaudessaan: "Siellä oli ihan kiva vaikka jännittikin!"
No, se itse ratsastus sitten: Käynti ja kevytravi menivät ihan mukavan leppoisasti, mutta harjoitusravi ja laukkaan siirtymiset tuottivat hieman vaikeuksia. Olisi niin mukavasti pompottanut vähän.. Heppani taisi olla hieman laiskakin, kun olisi niin mielellään vaihtanut laukasta raville. Tai ehkä se vaistosi, ettei tästä mammasta ollut nyt pitämään yllä kunnon komentoa!! Omaa istuntaa täytyisi saada kovasti rentoutettua. Ja jalkoja venytettyä pidemmiksi. Minun jalkani kun ovat muutenkin lyhkäset, eipä se paljon auta jos niitä vielä vetää ylöspäin!!
Sitä tuttua flowfiilistä ei näkynyt vielä kuin ihan pieninä murusina. Eiköhän sitä tässä päästä kuitenkin vauhtiin syksyn mittaan ja saada sitä ratsastajaa kaivettua esiin!! Onpas sitä kuitenkin niin kiva mieli. Vau!! Tästä se syksyn ilo sitten alkaa. Ensi torstaina pääsen taas ratsastamaan!! Ihan on samat fiilikset kuin pikkutyttönä konsanaan.
Olenpa muuten huomannut, että nyt se syksy on hiipinyt meidän puutarhaan. Joka paikassa näkyy keltaisia koivun lehtiä. Kesä kukkasetkin alkavat olla siinä kunnossa, että olisi aika vaihtaa syysistutukset pihaamme ilostuttamaan!! Mitähän ihanaa sitä keksisi. Näin jossain asetelman jossa oli kahden eri vihreän sävytteinen koristekaali ja kanervanpunaisia syklaameja. Jospas jotain sellaista saisin meidänkin pihalle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti