Unicef-kävely

Perjantaina esikoisemme osallistui Unicef-kävelyyn. Kaikki lähikoulun oppilaat oli valjastettu hyvään työhön. Meidän esikoinen soitteli itselleen sponsoreita pitkin maata ja saikin neljä läheistä sponsoroimaan kävelyään.

Unicef-kävelyssähän kävelijät itse etsivät sponsorit, jotka lupautuvat lahjoittamaan tietyn euromäärän aina kävellystä kilometristä. Reipas ekaluokkalaisemme sai hommattua sponsoreita 11€/km. Niinpä meillä sitten laskeskeltiin, että kuinka paljon pitäisi kävellä, jotta saisi kokoon koulutuspäivän opettajalle tai matokuuri seitsemälle.

Kävelyn piti tapahtua toisaalla, mutta yhdentoista aikaan perjantaina alkoi kuopuksen itkuhälyttimestä kuulua aikamoista älämölöä. Menimme keskimmäisen kanssa tarkastamaan tilannetta. Huomasimme, että kotikatumme oli täynnä iloisia (tarkoittaa meluisia) koululaisia. He olivat tulleet suorittamaan kävelyä aivan tähän meidän nurkillemme.Tienoon hiljaiselo päättyi hetkeksi mukavalla tavalla. (Kuvassa näkyy myös yksi vielä kunnostamaton ikkunamme ;) Ehkä sitten ensi kesänä on sen vuoro)

Eikä voi muuta kuin todeta, että hauskaa näytti kaikilla olevan. Bongasimme heti myös esikoisemme, joka monen muun tavoin juosta kirmasi innokkaana hyväntekijänä!! Kova oli kiire saada kilometrejä kerättyä ja matokuureja annettua. Aina pienenäkin pystyi esikoista hyvin huijaamaan; kun kävely ei tahtonut maistua, niin juoksemaan pieni mies oli aina valmis. Käyhän se siirtyminen paikasta toiseen mukavasti myös juosten, jos kävely tuntuu liian tylsältä!! Esikoinen meinasi hakea kotipihasta vielä jalkapallonkin kävelyseuraksi, onneksi se kiellettiin. Olisi homma voinut luiskahtaa pallon potkimisen puolelle ja hyvä tarkoitus unohtua.

Passiin kerääntyi meillä yhdeksän tarraa, mutta tarrat loppuivat kuulemma kesken ja oikeasti kierroksia kertyi kymmenen. Laskimme, että yksi kierros oli n.400m joten kilometrejä kertyi n. neljä!

Meillä ikkunaan tuli oikein katsomo. Kaikki kolme kotona olijaa tapitimme sohvalta, kun katu täyttyi pienistä iloisista askelista. Kerrankin oli meidän kadulla ruuhkaa!! Kuvaan en saanut kuin keskimmäisen.


Koulupäivän jälkeen olimme kaikki innoissamme. Mikä mainio tapa kerätä rahaa. Lapset tuntuivat todella innostuneilta, he tiesivät mihin raha oli menossa ja minkä vuoksi! Tällaisia projekteja soisi kouluihin enemmänkin. Esikoisemme käveli (tai juoksi) alle tunnin aikana 44€ Unicefin hyväksi. Hieno homma, taas pääsee pari afrikan lasta kouluun ja taitaa siitä jäädä rahaa myös yhteen vesipisteeseen!