Johan tuli taas lauantaina touhuttua. Pihamaan kunnostus on nyt ottanut oikein kunnolla tulta alleen. Meillä oli jyrsin vuokralla ja mylläsimme sillä pihan ylösalaisin. Keli oli mitä mainioin, aurinko paistoi ja oli tosi lämmintä. Mutta oli siinä ihan hullu homma. Enpä olisi etukäteen uskonut. Tuli vaan kummasti mieleen se, ettei ennen ollut hienoja jyrsimiä. Silloin ne miehet (ja naiset!) todella olivat rautaa.
Suo, kuokka ja Jussi. Hiukan modernimmassa muodossa. Mieheni teki uskomattoman työn siinä hikoillessaan. Taisi paitakin lentää nurmeen jossain vaiheessa. Urakkaa ei suinkaan helpottanut se, että puolet pihamaasta oli edellisenä kesän kaivuri myllännyt. Se oli nostanut ylemmäs aivan mielettömän määrän kiviä sekä joitain tiiliä (!) ja vanhoja peltipurkkeja. Onneksi ei kuitenkaan törmätty mihinkään vielä ikävämpään. Vanhan saunamme takaseinässä on nimittäin sota- aikaan lähelle pudonneiden pommien sirpaleista tulleita aukkoja! Onneksemme saimme pieneksi hetkeksi apua poikien sedästä. Hän hoisi ansiokkaasti pikkuisia sillä aikaa kun me mylläsimme oikein urakalla mieheni kanssa.
Minun ja poikien tehtäväksi jäi multapaakkujen ja kivien haravointi. Eipä sekään ihan kevyttä hommaa ollut. Lahjoimme pojat Mäkkärillä töihin ja kyllähän nämä ajoittain jaksoivat ihan auttaakin. Jopa keskimmäinen, joka yleensä lintsaa kaikesta mistä pystyy. Kuopuskin keikkui mukana kantorepussa ja tietenkin lopulta nukahti sopivasti hytkyvään kyytiin.
Palkaksi uurastuksesta saimme (hampurilaisten lisäksi) jälleen joukon kipeitä lihaksia ja inhottavia rakkoja. Ja seuraavana yönä olisi kyllä uni maittanut meille, mutta eivät tainneet natiaiset olla ihan täysin yhteistyökykyisiä :(
Torstaina tai perjantaina pitäisi tulla kaksi kuormallista multaa. Sitä ennen täytyisi ehtiä poistamaan nuo inhottavat rikkaruohojen juuret ja isot juuripaakut. Ensi viikoksi saimmekin kaivurin kaivamaan kukkapenkit ja levittämään mullat. Onneksi, olisi se kaivaminen ollutkin kyllä järkyttävä homma.
Nyt sitä sitten toivotaan kovasti kauniita ilmoja. Sateella haravointi voi käydä vähän turhan ankeaksi.





On ne miehet ja naiset edelleen rautaa, nuo kuvat todistavat sen. Ja edelleen tehdään koko perheen voimin töitä...katotaanpa nyt tuota pienimmäistäkin hengaamassa mukana äiskää tsemppaamassa.. Ja poikia keräämässä kiviä! Iso-ukkisikin otti lapset aina pellolle mukaan ämpäri kädessä kivien keruuseen...
VastaaPoistaKunpa olis päässy talkoisiin!
Komppaan edellistä kommentoijaa! Te ootte niin ahkeria!! Respektiä koko perheelle upeasta työasenteesta! :)
VastaaPoista