Aktiviteetteja

Koulu ja muut syksyn puuhat ovat lähteneet hienosti käyntiin. Niin myös minäkin olen alkanut kovasti kaivata itselleni tekemistä. Muutakin kuin blogin päivittäminen ;)
Olenkin ollut aktiivinen ja keksinyt yhtä ja toista syksyn varalle. Viime viikolla oli jo aikamoista hulinaa, kävimme esikoisen luokan kanssa päiväretkellä ja kahtena iltana pääsin rotinoille ihmettelemään ihan pikkuriikkisiä vauvoja. Johan se meidän kuopus alkoi tuntua isolta pojalta!

Lauantait on meillä aina työntäyteisiä. Yritämme saada Haavemajaamme talvikuntoon. Ikkunat joiden kunnostamisen ja maalamisen aloitimme kesällä saivatkin lauantaina viimeisen voitelun. Eilen mieheni olikin asentanut ensimmäisen ikkunan paikalleen ja ai, se näytti niin siistiltä ja nätiltä. Sormenjälkiähän täynnä nuo vasta kunnostetut ovat vielä, pesuinnostusta odotellessa!!

Mutta niistä aktiviteeteista. Tiistaina olin ensimmäistä kertaa lähikoululla kuntojumpassa. Oli muuten aivan loistavaa tällaiselle kankeajalkaiselle ja hidas liikkeiselle matamille. Minä kun olen sellaisia ihmisiä, jotka jumpassa pyörähtävät aina väärään suuntaan ja joiden polvi on aina eri aikaan ylhäällä kuin muiden. Hikipäässä yritän oppia askelkuvioita, toijotan opettajan jalkoja ja yritän niin kovasti...ja tuskastun ennen pitkää. Ei siinä voi olla tuntematta itseään virtahevoksi jos on koko ajan ihan möhlönä, väärässä paikassa väärän aikaan.

No, se tiistain jumppa oli siis riittävän yksinkertaista mölhöllekin!! Pienen koulun sali oli täynnä eri-ikäisiä innostuneita naisia. Naurun remakka kuului ulos asti, kun perhoset mahassa lennellen astuin kouluun sisään. Joukko oli hyvin vaihtelevaa, osalla oli päällään virttynyt teepaita ja legginsit ja osa tietenkin oli timmisti jumppavaatteissaan, hikinauha ranteessa. Oli mummoa ja tätiä ja timmiä neitiä. Jumppa alkoi kunnon jytämusiikin tahdissa ja meininki oli yksinkertainen ja reipas liikunta. Ei pitkiä askelsarjoja eikä vaikeita koreografioita!! Voi sanoa, että siinä oli oikeaa matalan kynnyksen jumppaa! Mutta olipa kuulkaa tehokasta. Pohkeet ovat kipeinä ja vatsalihakset ja usea muu pikkupaikka.

Eilen oli sitten hieman kasvattavamman aktiviteetin vuoro. Perustimme naisporukalla kasvattavan lukupiirin. Tämä on pitkäaikainen haaveeni, viimein se saatiin nyt kasaan. Tapaamme tästä lähin kerran kuussa ja keskustelemme vaihtuvista kirjoista. Ensimmäiseksi päätimme valita helppolukuisen Raisa Cacciatoren Kiukkukirjan (2008). Ihan mielenkiinnolla luen ja odotan tulevaa keskustelua. Eilisen perusteella uskoisin saavamme siitä paljon enemmän irti yhdessä.

Tänään pääsen tekemään jotain mahtavaa. Pääsen nimittäin ratsastamaan ensimmäistä kertaa neljään vuoteen!! Jännittää ihan kauheasti. Raskauksien jälkeen kropan hallinta on nimittäin heikentynyt huomattavasti. Ja sitä ratsastuksessa juuri tarvitsee, nimittäin vartalon ja erityisesti keskivartalon hallintaa. Sattaappi siis mennä aikamoiseksi pompotteluksi enismmäiset kerrat. Se ei haittaa, paitsi jos ryhmän muut ratsastajat ovat ihan ammattilaisia. Nyt täytyykin lähteä metsästämään ratsastuskamoja, niiden kyllä pitäisi olla varastossa ihan helposti saatavila. Ellei sitten joku ole niitä jonnekin siirtänyt..