Alkusyksyn tunnelmia ja maamerkkejä

Koska tiedät olevasi kotona?
Eiköhän jokaisella ole kodin lähistöllä jokin sellainen maamerkki, josta tietää että ollaan kotona. Tai ainakin lähestytään sitä. Minulle tärkein tällainen maamerkki on oma kotosauna. Se tuntuu olevan muidenkin perheenjäsenten suosikki. Ekaluokkalaisella oli ympäristötiedossa tehtävänä piirtää kotipiha. Meillä kotipihaa kuvasi hieno piirustus saunasta kukkapenkkeineen kaikkineen. Eräs naapurimmekin sanoi, että älkää vaan purkako sitä, se katselee siellä tienpäässä niin suloisesti. Ikäänkuin toivottaisi tervetulleeksi kotiin. Aikomuksemme ei suinkaan ole sitä purkaa. Päinvastoin. Juuri juhannuksenahan saimme sen löylykuntoon. Postaan siitä myöhemmin lisää.

Viimesyksynä ihastuin kaupungintalon valaistuun torniin. Radiomastoja olen aiemmin naureskellut, kaikki paikalliset aina ihailevat niitä ja puhuvat niistä kuin Eiffel-tornista konsanaan. Sain kuitenkin pitkän nenän: Alkuvuodesta ajoin jatkuvasti radiomastojen ohi ja ne alkoivat tuntua varsin kotoisilta. Eräänä iltana ajellessani huomasin, että niissä ei ollutkaan valoja ja olin ihan pettynyt. Olin siis salaa itseltäni ihastunut radiomastoihin!!





Napsin tänään muutaman kuvan pihasta. Alkaa olla jo sellaista alkusyksyn tunnelmaa. Orvokit ovat menettäneet parhaimman teränsä ja muutenkin kesäkukat alkavat näyttää hiukan räytyneiltä. Saunan oveen vaihdoin kellastuneen koivunlehtikranssin tilalle ihanan syksyisen oksakranssin. Väänsin sen takapihan pensasaidan oksasta. Koristeeksi laitoin vielä pari Orapihlajan marjaterttua. Tuli sen verran mukavan oloinen, että taidan tehdä kotioveen vielä samanlaisen.