Koululainen ja sen äiti

Niin suuri, mutta niin pieni. Koululainen nimittäin. Aika usein aamulla väännämme siitä, mitä tänään pistetään päälle. Minä kun olen sitä mieltä, että lapsikin laittaa kouluun siistit vaatteet. Ei ryppyisiä ja kulahtaneita. Eikä joka päivä verkkareita. Liikuntapäivinä verkkarit on ihan ok. Koululainen kävi Fammun kanssa ostamassa itselleen mieleisiään kouluvaatteita. Onnistuivat löytämään tosi kivoja, hyvännäköisiä ja ennen kaikkea hirviöttömiä vaatteita. Ei muuten ole ihan helppoa kun katsoo yleistä vaatevalikoimaa 120 senttisille.

Meidän koululainen ei ole kaikkein varovaisimmasta päästä. Päin vastoin. Onneksi hän on myös liikunnallisesti erittäin notkea ja taitava. Onneksi siksi, ettei koko ajan tarvitse pelätä, että pää halkeaa tai niska katkeaa. No, tämä ylenmääräinen vauhti kostautuu erityisesti housujen ja kenkien kulumisvauhdissa. Melkein kaikki housut ovat polvesta rikki, tai ainakin mukavasti kauhtuneet. Useammat kuin parit kengät ovat kuluneet pohjasta puhki - ihan oikeasti!! Päiväkodissa häneltä kuluivat kerhotossut puhki pahimmillaan kolmessa päivässä!! Robeezin tossut kestivät tehokuluttajallamme melkein kaksi vuotta. Tosin siinä vaiheessa niitä käytettiin kerhossa enää kolme kertaa viikossa noin kahden tunnin ajan.

Koululaisella on nyt siis neljät uudet kouluhousut (joista ensimmäisissä on jo polvessa pieni, nuppineulanpään kokoinen reikä). Yhdet ovat mustat pillifarkut, joihin tietenkin tarvitaan rock-henkinen vyö. Toiset ovat hienosti kulutetut Marlboro classics tyyppiset joiden seuraan istuu loistavasti uusi ruutupaita. Kolmannet on tumman harmaat, siistien päivien housut ja neljännet ihan perusfarkut. Näiden lisäksi on liikuntapäivien kamoja, verkkareita ja tuulihousuja (joihin niihinkin polveen oli jo ilmestynyt pinoinen reikä..). Minä olen tähän valikoimaan erittäin tyytyväinen. Kummasti pieni suuri mieheni ilmoittaa useimmiten aamulla, että haluaa laittaa kouluun kotifarkut (joissa on vahvistetut polvet) joissa on jo suuria reikiä ja aika monta rasvatahraakin. Useimmiten selviämme tästä ihan suuremmitta väännöittä, mutta olenkin miettinyt tätä koulun pukukoodi asiaa.

Kuinka lapset nykyään pukeutuvat kouluun? Kuinka sinne tulisi pukeutua? Itse alan olla vahvasti koulupuvun kannalla. Kaikille vain samanlaiset vaatteet (shortsit ja polvisukat Englannissa olivat pienillä pojilla äärettömän söpöt) ja liikuntatunneille omansa. Variaatioita ei tarvita ja aina on sopivat vaatteet päällä. Ja kaikki ovat yhteiskuntaluokkan tai varallisuuden suhteen tasavartaisia ainakin pukeutumiseltaan.

Koulussahan harjoitellaan tulevaa elämää varten. Eikö vaan? Ja kyllä, tässä maailmassa töihin yleensä pukeudutaan siististi asianmukaisiin vaatteisiin. Itse koen että vaatteilla voidaan myös kohottaa omaa motivaatiota ja asennetta. Pukeutumalla kouluun siististi opitaan myös kunnioittamaan koulua ja arvostamaan mahdollisuutta opiskella.

Toisaalta koulussa on välitunnit, jolloin lapset ovat "vapaalla", meidän tapauksessamme pelaavat jalkapalloa tehden liukupotkuja ja näyttäviä kaatumisia. Silloin päällä olisi järkevää olla lähinnä kai ne kaikkein risoimmat vaatteet, joilla ei ole väliä vaikka ne menisivätkin "vähän" rikki.

Voiko jalkapalloa yleensä pelata sorakentällä niin, ettei vaatteet mene rikki?

Mikä siellä koulussa sitten on tärkeintä?? Jos minulta kysytään vastaisin, että oppia yrittämään lannistumatta ja oppia oppimaan tekemällä töitä oppimisen eteen. Koulussa on myös hyvä oppia yhteiskunnan pelisäännöt.

Pienet oppilaat eivät jaksa opiskella, jos eivät pääse vähän välillä tuulettumaan ja purkamaan energiaa. Joten kaipa se on niin, että koulussa asianmukaiset vaatteet ovat sellaiset joissa voi välillä antaa mennä. Ilman pelkoa polviin tulevista jäljistä. Mutta voisikohan sitä kuitenkin- edes pikkiriikkisen- kuvitella, että koulussa jalkapalloa pelataan siihen malliin etteivät kouluvaatteet ole heti aivan rikki. Olenko auttamatta ahdasmielinen nipo? Kaipa.

Vai mitä sanovat armaat lukijani? Tiedän että joukossanne vilisee kasvatuksen ja kouluelämän ammattilaisia!! Onko väärin vaatia lasta hillitsemään liukupotkuhimonsa koulussa?

Tämän vuodatuksen lomassa olen tullut tunnon tuskiin: Jotta voisin kokea arvostavani kotiäidin työtäni todella, tulisi minun joka aamu herätä puolituntia aikaisemmin laittamaan itseni työkuntoon. Eli siis nykyinen hammaspesu ja hiusten nitistäminen niskaan ei riitä.. Tarvitaan jotain ylevämpää - esimerkiksi uudet sopivat työvaatteet ja pedikyyri, mieluiten jalkahoidon kera.

Hetkinen, ilmoitan vain lisäkustannuksista työnantajalleni!

Lisäilen huomenna kuvia koululaisen eleganssista ;)