Tänään aamulla anivarhain löytyi sänkymme vierestä innokas ja hivenen jännittynyt pieni kerholainen. "Onks mul tänää kerhoo?", "Koska sinne mennään?", "Ensin pissalle ja sit heti Isi vie mut", " Ai, äiti vie " Joo, sit ku aamupala on syöty, sit me mennää kerhoo", "Verttiki menee kerhoo" kaikui sirkutus pienen kerholaisen suusta.
No, aamupala syötiin ihmeen sävyisissä tunnelmissa, pukeminenkin meni ihan ilman kiukuttelua. Yhdessä valittiin isoveljen vanhoista kerhorepuista Bamse-reppu kerhorepuksi. Eväät reppuun, mehua, porkkanoita ja maapähkinävoileipä. Sitten pieni kerholainen autoon ja menoksi. Pikkuveli ja isoveli jäivät isän huomaan, jotta sain rauhassa keskittyä pieneen kerholaiseen. Sanoin autolla, että ekalla kerralla voi vähän jännittää, mutta se menee ohi. "Niin" sanoi pieni kerholainen.
Muut kerholaiset olivat jo harjoitelleet kaksi kertaa pehmeällä laskulla, meidän pieni kerholainen hyppäsi vauhdilla mukaan. Eteisessä iski ujous, tiukasti äidin jalan viereen ja katse lattiaan. Löydettiin onneksi oman kerhon täti Niina, johon tutustuttiin yhdessä. Kerhotäti oli hienosti tehtävänsä tasalla näki, että nyt pientä jännittää. Turvallisesti Niinan käsipuolessa pieni kerholainen kulki kerhohuoneeseen ja etsi sieltä kirjan selailtavakseen. Vakavat, suuret suklaasilmät katsoivat alta kulmien- jännittää ja ujostuttaa, mutta kyllä minä pärjään- Heippa äiti! Sydän kertakaikkisen mykyrällään, tippa linssissä ajelin kotiinpäin.
Kotiin lähdön aikaan kerhon ovella odotti pieni kerholainen reippaana hymy huulillaan. "Kivaa oli, ens kerralla ei jännitä yhtään!" Hienosti oli kerhopäivä mennyt. Me kaikki olimme siitä kovin, kovin onnellisia. Me ja meidän pieni kerholainen.
Nelli ihana ja suloinen blogi! Tuolta lotriinalta bongasin ja heti piti lukijaksi liittyä :)
VastaaPoistaTippa linssissa luin kuinka toinen on mennyt kouluun ja toinen kerhoon, että kohta tää meidän tyllerö on niin iso että "enskerralla ei jännitä enää yhtään".. Onneksi siihen on vielä muutama vuosi :)
Noni :D Säkin hurahdit! Kirjotat niin nätisti, rupes ihan itkettää. Pienet sille, sanois ton sun yhen lukijan mies. Siis pienet itkut :)
VastaaPoistaVoi kerholainen sentään. Onnea herra E:lle hyvin sujuneesta kerhon aloituksesta ja onnitellaan ekaluokkalaisia ja itseämme, että selvittiin ensimmäisestä totisen arkisesti viikosta elävinä!! Samanlaisia fiiliksiä on elelty, vaikkakin meillä ei niin isoista muutoksista ollu kyse..
Kello on jo yli puolen yön, mutta täällä tämä hullu bloggaaja vaan huiskii. Oli pakko tulla vielä kurkkaamaan tänne, ehdin tossa jo kummipojan synttäreiden jälkeen nukuttaa kuopuksen kahteen kertaan ja korjauskittaamaan kolme ikkunaa.. Oon siis yöeläjä pahimmasta päästä..
VastaaPoistaNiin mä tosiaan hurahdin tähän bloggaus hommaan... Oikeesti yritin vaan kommentoida Lotriinan blogia, mut sit siinä tulikin valikko: luo blogi - ja tällä tiellä ollaan!!
Tervetuloa vaan lukijoiksi Lotriina ja Veera!!
Se on hyvä jos tekin pääsitte tirauttamaan pienet sille, että pojista kasvaa isoja!!
Heippa!
VastaaPoistaIhana blogi sulla. :-) Meilläkin on kotona tuleva pieni kerholainen. Kerhon alkuun on vielä viikko ja sitten meidän tyttö lähtee ensimmäistä kertaa yksin kerhoon. Saa nähdä kuinka selviydyn ensimmäisestä kerrasta raskaushormonipäissäni.