Pitkään on jo houkuttanut perustaa ihan omakin blogi, eikä aina vaan lukea muiden.
Katsotaan miksi tämä nyt sitten ennen pitkää muotoutuu. Ehdinkö koskaan kirjoittelemaan ja mistäköhän sitä tarinaa sitten riittää? Kotiäitinä tulee harvoin kirjoitettua muuta kuin kauppalistaa, osaakohan sitä enään? Elämä omien poikien (pojaksi luetaan myös se perheen vanhin) kanssa on usein hektistä, eikä elämän ihmeitä ehdi tarpeeksi kummastella. Olisikohan tämä se väylä, mitä kautta onnistuisi näkemään omaa elämää hiukan etäämmältä? Eihän sitä tiedä jos ei kokeile!!
Joskus tuntuu, että ne onnenmurusetkin katoavat helposti tänne arjen pyörteisiin. Jospa tänne saisi koottua niitä murusia. Sellaisia murusia joista rakentuu se arjen reikäleipä. Sellainen muistojen kansio, jonka haluaa jakaa ystäviensä kanssa. Mummit ja kummit, tervetuloa kurkistaman haavemajan arkeen.
Muiden blogeja lukiessani olen iloinnut siitä, että pääsen kurkistamaan kauempana asuvien ystävienkin arkeen. Suuri osa omia ystäviäni asuu kauempana ja heidän kanssaan ollaan harvemmin tekemisissä. Kaikilla lapsilla ainakin yhdet kummit asuvat kotikaupunkimme ulkopuolella. Täältä blogista voi sitten toivottavasti käydä bongaamassa mitä on touhuttu. Mitä uutta pojat ovat oppineet ja kuinka äidin hermot ovat kestäneet arkirumbaa ;) Toivottavasti se helpottaisi myös muuta yhteydenpitoa, eikä suinkaan vähentäisi sitä.
Nyt Haavemaja hiljenee ja käy nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti