Meillä on vietetty tätä kaunista elokuun lauantaita puuhommien merkeissä. Haavemajassamme on pönttöuuni, jonka lämmössä on ihanaa viettää aikaa kun ulkona pakkaset paukkuvat ja tuulet tuiskuttavat. Viime talven pakkasilla lämmitimme välillä kaksikin kertaa päivässä, mutta kyllä sitä lämmintä sitten riittikin!! Ainoastaan keittiössä oli lattia kylmä. Keittiön kohdalla on kivijalassa iso aukko, josta pääsee tuulemaan suoraan rossipohjaan. Siinä on hyvät ja huonot puolet, sen ansiosta rossipohja tuulettuu hyvin näin kesäisin. Käytimme vilasukkia talvella ja silloin kylmästä lattiasta ei niin ollut haittaa!!
Puuhommien lisäksi minä olen kunnostanut meidän vanhoja ikkunoita. Eilen kittasin ja tänään maalailin. Hidasta hommaahan tuo on, mutta kaiken vaivan arvoista! Joskus vaan tuntuu, että näitä hommia tehdessä olisi kiva jos paikalla olisi lastenhoitaja. Ei tarvitsisi joka välissä hypätä hyssyttämään ja nukuttamaan ja syöttämään. Toisaalta turha valittaa, vanha rämä talo on oma valinta. Ja lapset nyt kuuluu meidän elämään ja ovat niin ihania ja suloisia. Vaikkakin keskimmäinen tänän raivosi ja huusi eteisessä puoli tuntia. Olis halunnut leipää ja voita, eikä mitään kunnon ruokaa!! Kävin sitä pientä aina tasaisin väliajoin lepyttelemässä ja kysyin aina, että haluutko vielä kiukutella vai tuutko jo meidän kanssa syömään. Poika vastasi aina: "haluun kiukutella" ja jatkoi huutoaan. Ainakin puol tuntia tätä jatkui ja kunnes sitten pieni ihminen saapui keittiön ovelle: "Äiti mä pyytäsin anteeks ku karjuin". Niin sulonen pieni mies. Siinä sitten sovittiin ja juteltiin, että kyllähän sitä kaikki aina välillä hermostuu.
Sitkeä ja suloinen pieni kerholainen. Ja tietää, missä saa olla oma ittensä. Kotona saa. Ja saa myös pyytää anteeksi, jos tulee paha mieli siitä, että on ollut vähän turhan friimakkaasti oma ittensä. Silleen, etä muille voi tulla paha mieli...
VastaaPoista