Loviisan Wanhat talot

Olimme lauantaina Loviisan Wanhat talot -tapahtumassa Loviisassa. Tapahtuma on eräänlainen vanhojen talojen asuntomessut. Asuntomessuista tapahtuma eroaa siinä, että talot ovat vanhoja ja remontit ovat usein joko pikkuisen kesken tai kokonaan rempallaan. Talot ovat oikeasti jonkun koteja, niissä asutaan ja eletään. Samalla kun pääsee kurkistamaan vanhoihin taloihin, pääsee kurkistamaan myös vanhoihin puutarhoihin. Ihmiset pitävä pihakirppiksiä ja - kahviloita. Loviisa on täynnä elämää, vanhaa rompetta ja tunnelmaa!! Tällä kertaa kaupungissa oli samaan aikaan myös Sibeliuspäivät ja keräilymessut.

Me käänsimme aamulla kokan kohti Loviisaa ja seurueemme oli autossa matkalla jo yhdeksältä! Ajoimme Loviisaan ihanaa reittiä ja ihailimme maalaismaisemia, erityisesti Malmgårdin kartanon alueella oli mahtavia kivikkopeltoja ja kaunista peltomaisemaa. Paluumatkalla pysähdyimme syömään eväitä ja ihailemaan Malmgårdin myllykoskea. Tulipa siinä taas todettua, että miksi sitä tulee niin usein lähdettyä "merta edemmäs kalaan" kun ihan läheltäkin löytyy niin hienoja ja näkemisen arvoisia paikkoja!! Tuohon Malmgårdiinkin tömäsimme siis ihan vahingossa.

Mieheni parkkerasi auton sillä aikaa kun minä kävin ostamassa meille torilta liput. Tori oli täynnä kirpputoripöytiä, jotka notkuivat vanhoja ja uusia ihanuuksia. Minun täytyi todella olla tiukkana, etten heti sortunut niitä komppaamaan. Mies ja lapset kun odottivat minua parkkiksella. Kävelin parkkikselle vanhankaupungin läpi ja satuin parahiksi kuulemaan aukinaisesta ikkunasta, kun sellisti viritteli soitintaan. Selkärankaa pitkin kulkivat upeat värähdykset kävellessäni punamullattujen talojen lomassa sellon soidessa taustalla. Ihan kuin olisi hypännyt johonkin toiseen aikaan ja paikkaan, juuri tätä turistifiilistä olin kaivannut.

Meidän sakkimme pakkasi kaksostenrattaat täyteen tavaroita ja lapsia ja lähti kiertelemään kaupunkia. Aivan ensimmäiseksi pysähdyimme Pallen kirpparilla, johon oli tyhjennetty eräs jäämistö. Pöydillä oli ihania vanhoja astioita ja esineitä. Minun teki niin mieli vanhoja pilkullisia hattulaatikoita, niillä oli kuitenkin hintaa 15 euroa, joka siinä kohtaa tuntui aika paljolta. Asia jäi kuitenkin kutkuttamaan, sellainen laatikko olisi sopinut makuuhuoneemme kaapin päälle kuin nenä päähän!!

Pallen kirppiksen pihassa oli myös ihana "lapsellinen" pergola

Pitkänpöydäntalon puutarha on täynnä mitä mielikuvituksellisempia ihanuuksia. Kuten leikkimökistä tehty kanitarha, ikkunoista kyhätty pienenpieni tomaattikasvihuone ja vanhasta metallisängystä tehty kukkalaatikko.

Aurinko paistoi täydellä terällä ja Loviisa oli täynnä talojen ihailijoita. Niin täynnä, että kohteisiin täytyi jonottaa. Samaan tapaan kuin asuntomessuilla konsanaan. Se jonottaminen jos mikä on aika kypsää touhua. Silloin ei oikeastaan ehdi yhtään edes katsella taloa, kun eniten täytyy varoa survaisemasta edellä menevän kannoille. Eikä se oikeen sovi lasten kanssa kulkeville, lapset kun keksivät odotellesaan milloin mitäkin konnankoukkuja.

Päätimme nyt ensi kertaa lähteä suunnistamaan hiukan keskustan ulkopuolelle ja kävelimme reippaasti Tamminiemen viereen Villa Ekholmille. Siellä meitä odotti aivan ihana puutarha ja emännän keittämät kahvit ja mehut. Minuun teki erityisen vaikutuksen aivan taivaallinen hyötypuutarha. Istuimme omenapuun varjossa ihailemassa puutarhaa ja juomassa meille tarjottua kahvia. Kyllä virkisti, lämmintä kun edelleen riitti ihan hellelukemissa.










Saimme VillaEkholmilla juomistamme kahveista niin paljon energiaa, että jaksoimme lähteä kiipeämään metsän läpi Eteläharjulle. Mäki oli aikamoinen, Keskimmäisemme, joka on ärettömän laiska kävelijä joutui pois rattaista. Onneksemme metsästä löytyi mustikoita, niiden avulla saimme pikkuisen kipittämään mäkeä ylös.


Mustikoiden lisäksi metsässä oli myös tatteja. Minä olen ihan hulluna sieniin, sieluani raastoi jättää ne sinne metsään. Olemme mieheni kanssa vääntäneet useaan otteeseen siitä voiko lenkillä poimia samalla sieniä - ei kuulemma voi. Sieneen mennään kuulemma erikseen. Minä olen tästä kyllä täysin eri mieltä! No, yritin nyt kuitenkin pitää mukavaa lomatunnelman yllä ja pidättäydyin niistä sienistä.. Kunnes tuska kävi sietämättömäksi ja nappasin muutaman boletus eduliksen (herkkutatti) mukaani.. Yritin tehdä sen huomaamattomasti, siinä kuitenkaan onnistumatta. Eipä kai leveän hymyni syytä ollut kovinkaan vaikeaa arvata!

Kiipeämisen päätteeksi löysimme kerrostalojen keskeltä ihanan Villa Lindholmin. Vau, siinä vasta upea koti ja hieno sisustus. Talon huoneilla oli korkeutta yli kolme metriä! Keittiön lautalattia oli nyt muodikkaasti maalattu ruudulliseksi. Oli kyllä kivan näköinen. Heti aloin miettiä, että josko meidänkin keittiön lattia kaipaisi pian uutta maalia. Löysimme etieishalliimme myös oivallisen kaappi-idean. Toivottavasti Ukko-kultani pian innostuisi sellaisen meillekin pykämään!! Taloon oli juuri rakennettu uusi kuisti jossa oli saniteettitilat, eteinen ja tilaa uudelle maalämpöpumpulle. Kokonaisuudessaan talo oli harmoninen ja rento, ei liian sliipattu eikä liian krumeluuri. Ihastuin kylpyhuoneen kaakeleihin niin, että kävimme hakemassa ylijääneet meille odottamaan piharakennustamme!!


Illalla saavuimme kotiin niin väsyneinä, että päätimme jättää auton tyhjentämisen suosiolla seuraavaan päivään. Arvaatkaapa löytyikö apukuskin jalkatilasta seuraavana päivänä muutama mukavasti pehmennyt Boletus edulis? Mieheni on oikeassa: Sienireissut on erikseen!